Valtioneuvos Riitta Uosukainen
Jääski-seuran seminaari Kouvola-talossa 22.1.2014

 WwwDSC 0672

JOUTSENLAULU

Arvoisa Puheenjohtaja
Rakkaat jääskeläiset ja heidän ystävänsä

Kun kolmenkymmenen vuoden palveluksen jälkeen jättää Jääski-seuran hallituksen, nousee etsimättä mieleen joutsenlaulu. Senhän on sanottu olevan laulu, jonka joutsen laulaa ennen kuolemaansa. Sillä nimellä on tehty  taiderunoja ja rocklyriikkaa. Joutsenlaulun uskottiin koskevan nimenomaan kyhmyjoutsenta, joka ei laula. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, kyseessä on uskomus, jolla on pitkät juuret: vuonna 77 Plinius vanhempi totesi sen vääräksi.  Mutta vertaussanontana joutsenlaulu elää. Se tarkoittaa viimeistä esiintymistä ennen jonkin päättymistä tai ihmisen kuolemaa.
Jääski-seuran hallitusaika on ollut merkityksellistä. Se on kestänyt 20 kansanedustajavuotta, sen aikana täytin opetus- ja tiedeministerinä 50 ja eduskunnan puhemiehenä 60 vuotta. Se jatkui, vaikka hyppäsin ilomielin politiikan vankkureista vuonna 2003.
Jääski-Seuran toiminta on ollut todella monipuolista ja luovaa.
Juuri nyt on ilo todeta Eeva-Riitta Kautun leikekokoelma Ylä-Vuoksen kertomaa. Meillähän on opetuksen paikka siinä, että Enso oli osa Jääskeä. Passissani on Jääski. Nyttemmin mm. kuolinilmoituksissa on monella pelkästään Enso. Eeva-Riitan leikekokoelma kertoo monipuolisesti ajasta vuodesta 1927 alkaen. Minua kiinnostavat eritoten vuodet 1941 – 44. Saatamme nähdä, miten tuolla sotatoimialueella ja sodan aikana kuitenkin elettiin, synnyttiin ja kuoltiin, pidettiin sankarihautajaisia, tehtiin työtä, palkattiin ihmisiä,  harrastettiin, käytiin elokuvissa, kuunneltiin Dallape-orkesteria, osallistuttiin lotta- ja suojeluskuntatyöhön, pidettiin kutoma- ja ompelukursseja. Ei ihme, että puhuttiin välirauhasta, vaikka jatkosota oli käynnissä. Sodassa oltiin ja sotatoimialueella elettiin.
Minua kiinnostaa erityisesti päivä 18.6.1942. Synnyin ilmahälytyksen aikana kotona, äidin kanssa kahden luomuvauvana ja desanttina.
Sinä päivänä on seuraavat merkinnät:
”Kelloseppä Väinö Piili avasi jällen liikkeensä Kalevantie 13:ssa Vuorion liiketalossa.
”Vakuutukset hoidetaan asiantuntemuksella. Vakuutusyhtiö Pohjola. Asioimisto Laine, puh. 205 Enso, Kuitu ja Imatra.
”Talkookuulumisia Ensosta: perunaa kylvetty yhteensä 62 000 kiloa, työntekijöitä 1239, työtunteja 9639.
Myös kerrotaan, että rovasti And. Lappalaisen ruumis siirretään Iitin kalmistosta Jääskeen Punamäen hautausmaalle30.6. klo 12.
Talkoouutinen on tärkeä: edellisenä vuonna ei äidin odotusaikana ollut kuin jäisiä perunoita ja lanttuja.
Eeva-Riitta Kautun leikekokoelma saa koko jatkosodan aikaisen elämän uuteen, konkreettiseen valoon. Läsnä on monta todellisuutta yhtä aikaa. Tämä työ osoittaa taas kerran, miten Jääsken pitäjäseuran jäsenet löytävät yhä uusia muotoja perinteen tallentamiseen. Eikä siinä vielä kaikki.
Toimintasuunnitelma kertoo yhä uusista aluevaltauksista, osallistumisesta eri tapahtumiin,  uudenlaisesta yhteistyöstä. Myös virtuaali- ja nettimaailma tuo uusia mahdollisuuksia. Riemuitsen niistä.  Itsenäisenä toimiva Facebook –ryhmä Juuret Jääskessä on merkittävä kanava, www.jaaski.fi olennainen yhdysside. Suunnitelmat Paavo Suikkarin ja Kyösti Toivosen muistelmista ynnä vielä kartoittamista kyläkirjoista ovat kannatettavia.
Mikä siis on saanut pysymään tässä yhteisössä näin kauan? Ihmiset tietenkin. Sielunsilmieni editse kulkevat Elvit ja Vilmat, Annat ja Eevit, Saimat ja Kertut ja Vuokot ja muut. Jääsken vaimo on joustava, sitkeä ja ylevä ilmestys. Hän mukautuu sopivassa mitassa, mutta on sisimmässään vahva. Hän käyttäytyy hymyilevästi ja kohteliaasti, mutta käsi on taskussa nyrkissä joka tilanteen varalta.  Hän ei pelkää erottua: ”Ihmise pittää olla semmone et sen tuletta nurkasta löytää.”Hän osaa luoda valeylellisyyttä, heittää silkkihuivin pakkilaatikon päälle, ottaa asiat myös leikistään.
Jääskeläinen mies – Antit, Kaukot ja Aulikset, Toivot,  Paavot ja Einot ja Esaiaat – on päätoimisesti hurmaava. Hän pitää naisensa hyvällä tuulella, on erinomainen seuramies, hevosmies ja pelimies. Suunnitelmat ovat hieman tekoja suuremmat. Jääsken mies on valmis tasaveroisuuteen naisten kanssa, vieläpä kansainvälisyyteen.
Haluan kiittää kaikkia täällä mukana olevia yhteistyökumppaneita uskomattomista suorituksista, tässä mainitsen Auli Talven, jonka taito järjestönerona vei läpi myrskyisän kauden ja loi upeat juhlat, ja uuden puheenjohtajamme Kirsi Juuran, samalla kuin ennustan hyvää menestystä taisteluparille Kirsi – Sari. Vellamo Vehkakoski heitti meidät päivän tasalle. Ja ikikiitokset myös Kyösti Toivoselle ja Antti Arposelle ja Paavo Suikkarille.
Kaikille läsnäolijoille toivotan loistavaa tulevaisuutta ja mielenrauhaa.
Jaakko  Leppo kirjoitti vuonna 1946:
”Karjalaisen luonne on monivivahteinen, paljon moninaisempi ja monitahoisempi kuin länsisuomalaisen. Siinä on kauppamiestä, siinä on hansalaista ja venetsialaista kauppahenkeä samanaikaisesti kuin siinä on runoilijaa, taiteilijaa ja haaveksijaa. Ajatuksen kepeys on niin ikään sen erikoisominaisuus, mutta sitä ei saa sekoittaa pintapuolisuuteen. – Luulen, ettei missään hyvän mielen joukkosuggestio ole elänyt niin korkealla kuin Karjalassa, eritoten Viipurissa.”
Jääskeläinen on karjalainen parhaimmillaan: tulevaisuuden ihminen, uskaltaa tarttua uusiinkin asioihin, kuten tämän päivän kokoontumisessa olemme saaneet nähdä. Kannamme geeneissämme ihanaa perintöä. Elämämme ja ympäristömme meidän on luotava itse, työtä tehden, rakastaen ja rukoillen. Tämän vuoksi meidän on pidettävä yllä ”hyvän mielen joukkosuggestiota”. Pahan mielen ja negatiivisen energian levittäjiä riittää ilman meitäkin.