Jääskeläinen 2012 -lehdessä julkaistu Pekka Kärkkään kertomus


Vale-Imatraa ja Vallinkoskea -
eli retkellä tynkä-Jääskessä

Matka suuntautui kohti Näträmälää. Matkan varrella Meltolassa näimme paikan, jossa on sijainnut Onnelan hovi. Hovissa vietti aikaansa lapsuudessaan muun muassa kapellimestari George de Godsinzky. Rakennus on purettu 1970-luvulla, ja nyt paikalla sijaitsee yksityinen tenniskenttä.

Näträmälässä on Urpo Ikävalkon maatalousmuseo, joka on erittäin monipuolinen varustelultaan. Paikalliset Martat olivat järjestäneet meille kahvit piirakoineen.

Näträmälän kylä mainitaan ainakin jo 1500-luvulla. Ikävalko-sukua on asunut Näträmälässä ”aina”. Puhekielessä käytettiinkin mieluummin talojen nimiä, sellaisia kuin Niittylä, Repola tai vaikka Jokela.

Näträmälästä matkalla Hallikkalaan näimme tien vasemmalla puolella vanhan Ahopelto-nimisen talon. Sen pihapiirissä kuvattiin aikoinaan Kuisma ja Helinä -elokuvaa.

Pienen matkan kuljettuamme näimme oikealla puolella paikan, jossa on asunut Alvar Ikävalko. Hänen elämänsä päättyi Tali-Ihantalan taisteluissa. Hänen maalliset jäännöksensä löytyivät muutama vuosi sitten ja haudattiin Imatrankosken kirkossa sotilaallisesti lähes sadan hengen voimin.

Matka jatkui Hallikkalaan, jossa sota-aikana sijaitsi ”vale-Imatra”. Siellä oli valaistu ”pääkatu”, ”voimalaitos”, ”Valtionhotelli”. Vastaavat oikeat paikat oli Imatrankoskella pimennetty.

Lentokoneista olivatkin pommittaneet kylää sota-aikana kovalla voimalla. Hallikkaanjokeen oli pudonnut myös venäläinen pommikone täydessä pommilastissa. Se sai osuman Mellonmäellä sijaitsevasta ilmatorjuntatykistä.


Repinin jalanjäljillä

Seuraavaksi ihailimme Vallinkosken upeita maisemia. Näimme paikan, jossa on sijainnut vossikoiden parkkipaikka ja kohdan, jossa on ollut kioski.

Kävelimme Vallinkosken rantatietä vanhalle vartioasemalle, joka on nyt yksityisasuntona. Maisema on hieno, vaikka koskesta on jäljellä vain muistoja ja kuvia. Vallinkoskea on käynyt ihailemassa muun muassa venäläistaiteilija Ilja Repin.
Autolle palatessamme piipahdimme katsomassa Vallinkosken Paviljongin raunioita. Pieni hotelli oli palanut lähes uutuuttaan.

Meltolaan mennessä Vallinkoskentien varrella näimme talon, jonka on omistanut entinen Jääsken kirkon, ja sittemmin Imatrankosken kirkon kanttori Eljas Oravilahti.

Vallinkosken tieltä näimme myös erkaantuvan Kiviportinkadun. Sen alkupäässä on vieläkin komeat betoniset portin pylväät. Kadun päässä on sijainnut Londenin hovi, josta ovat jäljellä pylväiden lisäksi vain yksi mansardikattoinen rakennus.

Retkemme lopulla ajoimme Keskusliikenneasemalle Vuoksen itäpuolta, ja Kyösti Toivonen kertoi muun muassa Imatrankosken kouluun liittyvistä asioista.

Retkeilimme linja-autolla vain noin 20 kilometriä, mutta miten ihmeen paljon historiaa siihen sisältyikään. Nähtävää ei tosin ole paljon jäljellä, mutta muistelemista ja historiankertomuksia sitäkin enemmän.

PEKKA KÄRKÄS Imatran Hallikkalasta
Retken opas